Laulua lasten tähden

Kuopiolaisen Auvo Holopaisen järjestämillä konserteilla on tuettu yliopistosairaalan lasten syöpätautien osaston toimintaa jo yli 70 000 eurolla.

Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten veri- ja syöpätautien osastolla ovat vastakkain Suomi ja Ruotsi. Pienet muoviset kiekkoilijat ryskäävät kaukalossa. Pöytäkiekko-ottelu on kuumimmillaan. Suomen joukkuetta luotsaa kolmevuotias Jiri Kauppinen ja Ruotsin peliä pyörittää häntä 20 kertaa vanhempi Auvo Holopainen. Jirin korvakäytävän kasvainta on hoidettu osastolla reilun kahden vuoden ajan sytostaateilla ja nyt Suonenjoen Kiekko-Karhujen tulevaisuuden laitahyökkääjä on seurantavaiheessa. Toipuminen on edennyt hyvin, mutta kontrollikäynnit jatkuvat vielä pitkään. Holopainen taas on osaston oma promoottori ja Kuopion Vehmersalmen kaupunginosan konserttimoguli. Holopainen loihtii joka kesä kotikylälleen konsertin, josta syntyneet tulot tilitetään lyhentämättöminä lasten veri- ja syöpätautiosaston hyväksi. Konsertteja on ollut tähän mennessä kahdeksan ja rahaa on kertynyt hulppeat 70 000 euroa. Myös Jirin hoidossa käytettyjä infuusioautomaatteja ja potilasmonitoreja on ostettu Holopaisen keräämillä varoilla. Pöytäkiekko-ottelussa jyvät erottuvat äkkiä akanoista. Jiri peittoaa hieman toipilaanakin Holopaisen mennen tullen. Tarkka lämäri lähtee keskiympyrän kaarelta. Kolmen kruunun maalivahti on auttamatta myöhässä. Verkko kolahtaa ja Jiri tuulettaa: Suomi teki taas maalin!

Nojatuoli niiaa, kun iso mies istahtaa siihen nieleksimään rökäletappiotaan kiekkomatsissa. Punoittavalla otsalla helmeilee vähän hikeä, puuskututtaa, mutta hymy on herkässä, vaikka Thaimaasta ostetut alahampaat ovatkin taskussa. Vahvojen silmälasien takana on jatkuvasti ilkikurisen pojan vilkku päällä. Kun Holopainen täytti viime kesänä pyöreät 60 vuotta, juhlallisuudet olivat varsin vaatimattomat. "Istuttiin kavereiden kanssa yhdessä vanhassa hinaajassa." Holopainen myöntää, että hän ei välitä enää olla juhlakalu. Huomion keskipisteenä olemisesta hän sai tarpeekseen kiertäessään 15 vuotta keikkamuusikkona Suomea ristiin rastiin. Viimeinen esiintyminen oli Lappeenrannassa 5. tammikuuta 1981. Siitä lähtien laulamiseen on riittänyt karaoke. "Muusikon elämä oli repaleista: kuukausitolkulla tien päällä yhteen menoon. Kun muut olivat vapaalla, itse oli töissä ja päinvastoin. Eronneella Holopaisella on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. "Perheessä ei sairautta ole, jos itsensä terveeksi laskee," perussavolainen Holopainen leukailee. Mutta minkä vuoksi hyväntekeväisyyttä? "Katso nyt näitä lapsia. Miten vähästä niillä irtoaa ilo." Holopaisen lahjoittamilla varoilla on siis hankittu osastolle sairaalavälineistöä, mutta lahjoituksilla kustannetaan myös osa osaston oman psykologin palkasta. Lisäksi euroja riittää leikkikaluihin, televisioihin ja peleihin. Viimeisimmän, Kari Tapion tähdittämän konsertin tuotoilla on jo hankittu jokaiseen huoneeseen kannettava tietokone. Holopaiselle konserttien järjestäminen on ilo, mikä vielä kaksinkertaistuu siitä, että tuotto käytetään sairaiden lasten hyväksi. Mutta leppoisasta miehestä irtoaa myös kipakkaa kritiikkiä. Holopaisen mielestä yhteiskunnan pitäisi kantaa nykyistä paremmin vastuuta myös heikommista jäsenistään. "Kai niitä Arkadianmäen päättäjiä pitäisi kytkeä viikoksi tippapulloon ennen kuin siellä ymmärrettäisiin, mistä tässä on kysymys."

Viisivuotias Emmi Saastamoinen huristelee sairaalan käytävää pienellä punaisella traktorilla. Perälaudalla kyydistä nauttivat pehmolelut Pyry-pingviini ja Nalle Nepsukka. Akuuttia lymfaplastileukemiaa sairastava tyttö on tullut osastolle maanantaina ja pääsee lähtemään takaisin kotiinsa Äänekoskelle loppuviikosta. Koko sen ajan Emmi saa suonensisäistä lääkitystä. Infuusioautomaattia tyrkkää traktorin perässä äiti Maaret Saastamoinen. Leukemia ja raskaat hoidot ovat tuoneet mukanaan myös muita sairauksia. Emmillä on ollut ongelmia sekä ihon että silmien kanssa. Näillä näkymin hoidot jatkuvat vielä puolentoista vuoden ajan. Sairaalaan tullaan nykyään kahdeksan viikon välein, mutta enimmillään sairaalapäiviä on kertynyt jopa yli 130 vuodessa. Emmin infuusioautomaatti on vanhaa mallia. Tarkka tyttö tunnistaa koneen iän hälytysäänestä. Piippaus on "eläkekoneen" piippaus. Holopaisen lahjoitusten ansiosta lasten veri- ja syöpätautiosaston laitekantaa kyetään uusimaan tiheämmin kuin pelkät määrärahat antaisivat myöten. Infuusioautomaatti maksaa useita tuhansia euroja ja potilasvalvontamonitori on vielä kalliimpi: 7 000 euroa. "70 000 euroa lahjoitusrahaa voi kuulostaa suurelta summalta, mutta täällä näkee, miten vähän se oikeastaan on," Holopainen tuumii. Osastolla on 12 potilaspaikkaa ja poliklinikka. Varsinaiselle osastolle käyntejä kertyy noin 800 vuodessa ja poliklinikalle huomattavasti enemmän. Hoidettavat lapsipotilaat sairastavat leukemioita, hemofiliaa ja erilaisia syöpäsairauksia. "Tilat ovat toimintaan nähden varsin ahtaat ja epäkäytännölliset. Uudet tilat tulisivat tarpeeseen", toteaa osastonhoitaja Eila Nissinen. Holopainen kuuntelee vakavana. Uusien tilojen rakennuttaminen pelkillä hyväntekeväisyystuloilla ei ole mahdollista. "Onneksi pystyy olemaan edes vähän avuksi. Niin kauan jatketaan konsertteja kuin omia voimia piisaa."

Holopainen kieltäytyy ottamasta kunniaa hyväntekeväisyyskonserteista pelkästään itselleen. Raha- ja paperiliikenteestä vastaa vehmersalmelainen Jaana Koistinen ja yhteistyökumppaniensa merkitystä Holopainen ei lakkaa korostamasta: ilman heitä ei olisi koko tapahtumaa eikä kertyisi rahaakaan. "Itse vain hääräilen siinä välissä," mies naureskelee. Holopaisen silmissä siintää jo vuoden 2011 Vehmersalmen Laivarannan konsertti. Se on järjestyksessään kymmenes tapahtuma. "Täytyy varmaan repäistä vähän isommin, kun tulee pyöreitä vuosia täyteen."

Teksti Ville Vanhala Kuva Pentti Vänskä